Koodarin näkökulmasta: Psykologinen turvallisuus, ego ja avoimuuden vaikeus tekoälyn aikakaudella
06 | 2025 Arto Kellokoski, Agile Coach & partner Kipinä
Agile Coachina eri yhtiöiden digikehitystiimeissä olen oppinut, että turvallisessa ilmapiirissä ihminen uskaltaa olla aidosti keskeneräinen. Mutta entä silloin kun sinulla on julkista valtaa ja vastuuta, vaikkapa toimitusjohtajana? Uskaltaisitko sinä kysyä tekoälyltä sellaista, mitä et muuten kehtaisi kysyä keneltäkään? Entä muiden läsnäollessa?
Meillä jokaisella on ego, jonka tehtävänä on suojella, mutta sivujuonteena se on myös yleisin este yksilön ja yhteisön kehityksessä. Se hidastaa tekoälyn todellista potentiaalia, koska sen hyödyntäminen vaatii rehellisyyttä itselle: Mitä en tiedä? Mihin jään jumiin? Kysymysten laatu määrittää, mitä voi oivaltaa – ja useimmiten parhaita kysymyksiä ovat juuri ne, joita et kehtaisi ääneen sanoa.
Näissä tilanteissa huomaan usein palaavani näyttelijä Eero Milanoffin sanoihin, jotka jäivät mieleeni Helsingin Sanomien (2.5.2021) haastattelusta:
"Jos itseään ei pysty henkisesti avaamaan työlleen ja eteen tuleville tilanteille, joutuu suojautumaan. Kun joutuu suojautumaan, valinnat syntyvät pelon kautta eivätkä hetkessä. Se sulkee pois mahdollisuuksia saada aikaan jotain kiinnostavaa."
Sama viisaus pätee mielestäni tekoälyn kanssa: jos pelkää näyttää, ettei tiedä, ei koskaan tule pääsemään käsiksi siihen, mitä voisi tietää. Suojautumisen sijaan johtajilta tarvittaisiinkin uteliaisuutta ja uskallusta katsoa itseään ja päätöksiään peilistä, myös tekoälyn avulla.
Keneltä kysyt ja mitä?
Olen alkanut rakentaa työssäni pieniä tekoälypersoonia – ns. agentteja, joilla jokaisella on oma näkökulmansa ja konteksti. Käytän niitä haastamaan omaa ajatteluani, tuomaan mukaan useampia näkökulmia ja tekemään näkyväksi piileviä ‘vinoumia’.
Vastaus nimittäin riippuu aina siitä, keneltä kysyy ja miten kysyy. Tämä ei poikkea todellisesta elämästä. Kuten ihmisiltä, myös tekoälyltä kysyttäessä täytyy ymmärtää, millainen "persoonallisuus" vastaa, millaisessa maailmankuvassa se toimii. Toisin sanoen, jotta AI-agentti voi todella tukea päätöksentekoa, sen taustalle tarvitaan aina konteksti: miksi tämä näkökulma on merkityksellinen, ja mitä se tuo keskusteluun?
Johtajana – tai vaikka Agile Coachina – on tärkeää haastaa omaa päätöksentekoa eri näkökulmista. Tekoäly on siinä hyvä apuri. Kun tuo mukaan useita agentteja, esimerkiksi kriitikon, toisinajattelijan, optimistin ja eettisen tarkastelijan, voi peilata ajatuksiaan monelta suunnalta. Ei siksi, että joku heistä olisi oikeassa, vaan koska he auttavat kysymään parempia kysymyksiä. Joskus laitan agentit myös keskustelemaan keskenään, aivan kuin istuttaisin heidät saman pöydän ääreen. Esimerkiksi kun mietin, miten antaa vaikeaa palautetta, yksi agentti tuo esiin suoran lähestymistavan, toinen keskittyy oppimiseen ja kolmas kysyy, mitä jää ehkä sanomatta. Tällaisesta pienestä tekoäly-työpajasta syntyy usein oivalluksia, joita en yksin tavoittaisi.
Johtajana on tärkeää hyödyntää tekoälyä myös harjoitellakseen oman päätöksenteon haastamista näiden näkökulmien avulla. Kun tuo mukaan useita ‘agentteja’ – toisinajattelijan, kriitikon, optimistin, eettisen tarkastelijan – voi testata omaa ajatteluaan ja etsiä tasapainoisemman, harkitumman näkökulman. Ei siksi, että AI antaisi oikean vastauksen, vaan siksi, että se auttaa kysymään parempia kysymyksiä.
Vuorovaikutuksen uusi kerros
Tapa, jolla ihmiset suhtautuvat ja näkevät asiat, vaikuttaa lopputulokseen. Sama pätee tekoälyyn – sen kanssa käyty vuorovaikutus on täynnä inhimillisiä valintoja, tulkintoja ja tunnetta. Työssäni tiimien kanssa käytän tekoälyä iterointiin ja oivallusten tuottamiseen. Se auttaa minua jäsentämään ongelmia, joiden juuret ovat usein sosiaalisessa dynamiikassa: väärinymmärryksissä, jännitteissä, epäselvissä rooleissa.
Huomaan haasteiden korostuvan erityisesti etätyössä, jossa suuri osa vuorovaikutuksesta tapahtuu kirjoitetuissa viestikanavissa. Digitaalinen tieto on hajautunut, äänensävyt ja kehollinen viestintä katoaa, ja hiljainen tieto pääsee harvoin näkyviin. Siksi itse olen ottanut tekoäly mukaan auttamaan keräämään vuorovaikutuksen sirpaleita ja jäsentämään ne ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Huomaamaan hiljaisista nyansseista sen mikä muuten saattaisi Slackin palstoilla mennä täysin ohitse.
Kun puhutaan tekoälyn hyödyntämisessä vuorovaikutuksen parantamiseen, on korostettava itsesäätelyn ja tietoisuuden tärkeyttä. Minulle itselle AI on paitsi työkalu myös peili. Se ei vain tehosta työtäni, vaan auttaa minua pysähtymään ja reflektoimaan: Miksi ajattelen näin? Entä jos näkisin tämän toisin? Tämä tekee tekoälystä myös emotionaalisen työparin – ei ihmisen korvaajaa, vaan oman ajatteluni jatkeen.
Sotkuinen ihmisyys ja koneiden kirkas logiikka
Ihmisyyteen kuuluu tietty sotkuisuus. Täydellisyys ei ole tavoite: ei ihmisessä, ei tekoälyssä. Epätäydellisyys tekee meistä ymmärrettäviä ja luo yhteyttä toisiimme. Tehokkuutta tärkeämpi tavoite silloin on läsnäolo.
Tekoälyn valtavan potentiaalin äärellä, on hyvä pitää mielessä sen mahdollisuudet myös väärinkäyttöön. Kun tehokkuus kasvaa, voi tiimeihin ja yhtiöihin ja ihmisten vuorovaikutukseen kehittyä uusia vääristymiä. Tekoälyn tehon rinnalla virheiden tekeminen on yhä kehitystyön arvokkaimpia lahjoja ja empatian säilyttäminen yksi tärkeimpiä arvoja. Kun ihminen pysyy vuorovaikutuksen keskiössä, tekoäly voi toimia tukena – ei pelkästään tehokkuuden lisääjänä, vaan myös reflektion mahdollistajana.
Palaan vielä kerran Eero Milanoffin sanoihin, jotka tiivistävät tämän tekstin ytimen:
"Kun joutuu suojautumaan, valinnat syntyvät pelon kautta eivätkä hetkessä. Se sulkee pois mahdollisuuksia saada aikaan jotain kiinnostavaa."
Oma tavoitteeni on, että tekoäly ei rakenna vahvempia muureja ja suojautumista, vaan auttaa meitä avaamaan sitä, mikä on kiinnostavaa, keskeneräistä, monimutkaista ja silti merkityksellistä.
Arto Kellokoski, Agile Coach & partner Kipinä
Arto Kellokoski on kokenut Agile Coach, jolla on yli 20 vuoden tausta ohjelmistokehityksessä. Hän yhdistää teknisen osaamisen ja ketteryyden parhaat käytännöt auttaakseen tiimejä ja organisaatioita kehittämään vuorovaikutusta, yhteistyötä ja toimintatapoja – tavoitteena kestävä kehitys. Arton työssä ihmiset ja aito vuorovaikutus ovat keskiössä: hän kuuntelee aktiivisesti, tukee muutosta ja vahvistaa tiimien kasvua empaattisella otteella.